Olemme saaneet nauttia tänä syksynä kauniista ja jopa
epätavallisen lämpimistä syyssäistä. Metsät hehkuvat parasta väriloistoaan ja
marja- sekä sienisadot ovat olleet yltäkylläisiä. Auringossa kylpevissä ruskametsissä
liikkuessa kaikki maailman murheet tuntuvat hyvin kaukaisilta. Niin korona kuin
ilmastonmuutos ja ainaiset hiiliasiat. Metsässä on hyvä hengittää ja
rauhoittua.
Silti mielen sopukoissa voi herätä ajatuksia säästä. Onko
tämä nyt sitä ilmastonmuutosta? Ehkä se ei olekaan niin paha, jos syksyt ei
ole enää pelkkää vesisadetta ja kylmää tuulta vaan lämmintä jatkuu
marraskuulle asti. Kesäkin oli mukava, vaikka aina kun satoi vettä, tuntui että
sitä tuli kuin saavista kaatamalla.
Etenkin metsänomistajana on saanut pelätä kovia tuulia ja
myrskytuhoja. Edellinen Aila -myrsky oli armollinen eikä aiheuttanut Mhy Karhun
alueella pahoja tuhoja. Rannikkoalueilla tilanne taitaa olla toinen. Nyt
muistellessa viime talvi oli pimeä ja märkä. Maa jäätyi ja suli eikä useimpiin
talvileimikkoihin ollut asiaa hakkuukoneilla. Keväällä havaittiin useilla vuosi
tai pari sitten istutetuilla aloilla rousteen ylös nostamia taimia. Alkukesän
pitkä kuiva ja kuuma jakso tappoi myös istutustaimia uudistusaloilla. Kesän
aikana tuli useita kyselyjä kirjanpainajasta huolestuneilta metsänomistajilta. Sen
rakkaan kotimetsän puut olivat alkaneet kuivumaan pystyyn. Taloudellisten
menetysten lisäksi lisääntyvät metsätuhoriskit voivat osua juuri siihen
lapsuuden satumetsään, jonka olisi halunnut pysyvän entisellään maailman muuten
myllertäessä.
Mitä tässä sitten pitäisi tehdä? Kukaan ei oikeastaan tiedä
mitä tapahtuu, jos ilmastonmuutos etenee tarpeeksi pitkälle. Haluammeko elää
kuin viimeistä päivää välittämättä tulevaisuudesta ja tekojemme seurauksista?
Vai kannammeko vastuumme ja yritämme pitää huolta tulevien sukupolvien elämän
edellytyksistä?
Me suomalaiset olemme periaatteen kansaa ja tunnettuja sisusta.
Uskaltaisin jopa sanoa, että olemme tunnollisia, osaamme kantaa vastuuta ja
omaamme korkean moraalin. Käytännön esimerkkinä tästä on ihan tavalliset
maaseutukuntien perhemetsänomistajat, jotka hoitavat metsiään tunnollisesti,
vaikka jokainen toimenpide ei kartuttaisi heti rahapussin sisältöä. Täällä luonnon
keskellä muistetaan vielä ne tulevat sukupolvet ja istutetaan taimi kerrallaan
heille hyvää tulevaisuutta. Arvostetaan maata ja metsiä, sekä niiden meille
antamaa hyvinvointia. Tämä metsiä arvostava ja jonkun mielestä jopa vaatimaton tai
vanhanaikainen ajattelutapa kulkee usein käsi kädessä ilmastotoimien kanssa.
Uskon, että halutessamme me pystymme toimimaan niin, että
metsiemme hiilinielut vahvistuvat ja maamme hiilivarastot säilyvät. Päästäjät
joutuvat myös vähentämään reilusti. Tämä on helppo todeta, mutta vaikea
toteuttaa. Suomessa suurimman osan metsistä omistaa yksityiset metsänomistajat.
Jokainen näistä metsänomistajista päättää itse mitä metsillään tekee tai on
tekemättä. Toki lakeja on noudatettava, mutta valinnan vapautta on silti paljon.
Yksilötasolla meillä on siis valta ja vastuu, voimme harkita omia valintojamme
ja käyttäytymistämme.
Jos haluan ottaa huomioon ilmastonäkökulmat metsieni
hoidossa, niin mitä se tarkoittaa? Tähän ei ole yhtä oikeaa vastausta, mutta
tässä muutamia ajatuksia. Voin miettiä olisiko minulla mahdollisuuksia kasvattaa
tervettä ja elinvoimaista metsää vielä, vaikka uudistuskypsyys on saavutettu. Huolehdin
talousmetsieni terveydestä ja kasvukunnosta hoitamalla taimikot ja harvennukset
ajallaan sopivalla voimakkuudella. Harkitsen, voisinko jättää turvemaiden
kunnostusojituksen tekemättä ja koittaa muilla keinoin hallita vesitaloutta. Sopivilla
kohteilla ja erityisesti turvemailla voin kokeilla myös jatkuvapeitteistä
kasvatusta. Päätehakkuun jälkeen teen uudistustyöt nopeasti ja tehokkaasti.
Muistan huolehtia uudesta taimikosta vielä vuosia päätehakkuuntilin saamisen
jälkeenkin. Jos metsissäni on metsälakikohteita tai muita luontokohteita, voin
harkita niiden suojelua määräaikaisesti tai pysyvästi.
Elinvoimaiset ja terveet metsät kasvavat ja sitovat hiiltä.
Tarkemmin ottaen puiden vihreät osat yhteyttävät ja siinä prosessissa sitovat
hiilidioksidia ilmasta. Varttuessaan metsä ovat myös hiilivarasto ja parhaassa
tapauksessa osa hakatusta puusta päätyy pitkäikäisiksi puutuotteiksi esimerkiksi
puurakentamiseen. Myös luonnontilainen tai hoitamaton metsä on hiilivarasto ja hiili
säilyy sielläkin. Jopa paremmin kuin hoidetussa metsässä, koska hakkuissa poistuu
kuitenkin puuta eli hiiltä metsästä. Luonnonpoistuman kautta sitä kyllä vapautuu,
mutta osa karikkeen ja kuolleen puuaineksen hiilestä päätyy maaperään
varastoon. Luonnonvarojen kuten metsien käyttö on tässäkin kompromissi ilmaston
ja omien tarpeiden välillä.
Herättikö kirjoitus kysymyksiä? Käy tutustumassa
hankesivuumme: https://www.mhy.fi/karhu/tietoa-meista/ilmastomuutos-hanke
Anne Haukkovaara
Metsäasiantuntija
Metsänhoitoyhdistys Karhu
Hanketyöntekijä Kestävää metsänhoitoa ilmastonmuutoksen ehdoilla -hankkeessa.